perjantai 3. helmikuuta 2017

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat - (elokuva, 2016)

Oletko lukenut Potter-kirjat mutta et liiemmin pitänyt Harry Potter-elokuvasarjasta? Ovatko Potter-kirjat tuntemattomia, ja elokuvasarja siksi hämmentävä koska se tehtiin kirjat lukeneelle fanipohjalle? Ihmeolennot ja niiden olinpaikat-elokuva on kuin toiselta planeetalta, ja saatat hyvinkin rakastaa sitä olit Potter-maailman fani tai et, olit lukenut kirjasarjan tai et!

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat-elokuva pohjautuu myös kirjaan, mutta vain pikku tietokirja/katalogi-vihkoseen joka kantaa samaa nimeä ja esiintyy Potter-universumissa mm. Tylypahkan koulun ensimmäisen vuosikurssin oppikirjana Pimeyden Voimilta Suojautumisen oppitunneilla. Koska se on lähinnä otuksia listaava tietokirja eikä tarinakirja, elokuvaan saatiin periaatteessa täysin päästä temmattu tarinapolku ja näin ollen sitä on täysin helppoa kenen tahansa katsojan seurata ja ymmärtää.

Siinä on kuitenkin mahtava pottermainen tunnelma. Minusta on selvää että kaikki tämän elokuvan tekemisessä mukana olleet laittoivat projektiin intohimonsa ja sydämensä - toisin kuin aiempaan Potter-elokuvasarjaan josta tuli melkoinen sekasorto. Ja toisin kuin Potter-elokuvasarjassa, tämän ja käsittääkseni seuraavatkin osat käsikirjoitti 100%:sti J.K. Rowling itse. Se myös näkyy, dialogeissa ja pikku yksityiskohdissa on tunnistettavissa Potter-kirjoista tuttu leikkisä tyyli joka kuitenkin viihdyttää kaikenikäisiä eikä vain lapsia.

Tarinapolku sisältää joitakin todella synkkiä puolia, paljon synkempiä ja aikuisempia kuin Potter-sarjan ensimmäiset kaksi osaa. Kerron niistä enemmän spoileri-osiossa tuolla alempana. Synkkien tarinapolkujen ystävänä pidin kovasti siitä että tämä elokuvasarja sijoitettiin 1920-luvulle, maailmanlaajuisen velhosodan kynnykselle ja todennäköisesti jatkuen sen vuosille ja että tällä kertaa sodan nostattamisen motiivi on jossain määrin samaistuttavampi kuin Voldemortin motiivi mikä oli silkka puhdasverisyyden ihannointi.

Vaikka tämä elokuva käsikirjoittajansa vuoksi on 100%:sti virallista canonia Potter-universumiin, henkilökohtaisesti miellän tämän uuden "prologi"-elokuvasarjan silti vain vaihtoehtoisena todellisuutena enkä suoraan kirjojen tarinaan yhdistyvänä. Koska kuten Pottermore-sivuston monet uudet infot, myös tässä elokuvassa esiintyy merkittävän suuria ristiriitaisuuksia Potter-kirjasarjan sisältöön nähden eikä siksi toimi täysin loogisena yhdistelmänä kirjasarjan maailmankuvaan. Tuostakin tarkemmin spoileri-osiossa tuossa alempana. Olen ollut intohimoinen ja syväluotaava Potter-fani jo helmikuusta 2004 ja minulle on todella tärkeää looginen ja kasassa pysyvä tarinapolku sekä universumi, mutta ristiriitaisuuksista huolimatta tämä elokuva on mielestäni aivan mahtava eivätkä ne häirinneet minua kaiken maagisuuden ja mielenkiintoisen tarinapolun keskellä.

Kuitenkin lopulta mikä tästä elokuvasta tekee minulle nautinnollisen Potter-fanina on Newt Scamanderin hahmo (jonka näyttelijäkin on loistavasti valittu!), jästihahmon tuominen päätarinapolkuun suureen ja merkittävään osaan (joka hahmo kaiken päälle on todella samaistuttava ja sympaattinen ja näyttelijävalinta mainio), sekä kiehtovuus jonka tuo 1920-luvun aikakausi sekä vaihtelu joka tulee USA:n taikayhteiskuntaan sijoittumisesta. Niin, ja se että Johnny Depp, yksi kaikkien aikojen suosikkinäyttelijöistäni, näyttelee yhtä päähahmoista. Ei tullut pieneen mieleenikään että Depp esiintyisi ikinä Harry Potter-universumiin sijoittuvassa elokuvassa, jostain syystä en vaan ikinä yhdistänyt häntä näyttelijänä Potter-universumiin, mutta nyt kun hän on ottanut roolin siinä...Se vaikuttaa täysin luontevalta ja mainiolta. Odotan innolla seuraavaa osaa kaiken tämän vuoksi!

Kaikki näyttelijät, no ainakin suuremman roolin omaavat, tässä osassa ovat loistavia ja sopivat hahmoonsa hienosti. En yleensä kauheasti kiinnostu romanttisista sivujuonista, mutta Jacobin ja Queenien orastava suhde on niin söötti että sitäkin on mukavaa seurata.

Ai niin, ja Newtin haisku on aivan ihana. Haluan sen lemmikikseni. :D Newt sai sen kyllä napattua kiinni tässä osassa, mutta toivon että sille annettaisiin samankaltainen rooli kuin oravalle Ice Age-elokuvissa.

Suosittelen lämpimästi tämän elokuvan katsomista kenelle tahansa fantasia-genren ystävälle, ja etenkin Potter-universumin faneille. Tavallaan tämä on hyvä elokuva Potter-universumin esittelyyn jollekulle joka ei sitä tunne - koska mitään ei tarvitse tietää ennestään jotta ymmärtää hahmot ja tapahtumat, ja koska Potter-universumin tunnelma on kohdallaan - mutta toisaalta kannattaa myös mainita että tämä elokuva sisältää merkittäviä ristiriitaisuuksia kirjojen maailmaan nähden eli että kirjoja lukiessa kaikki ei ole ihan samanlailla mitä elokuva antaa ymmärtää.

SPOILERS!!! SPOILERS!!! SPOILERS!!!

Jos et ole vielä katsonut tätä elokuvaa etkä halua suuria spoilereita sen hahmoista ja juonikuvioista, lopeta tämän merkinnän lukeminen tähän!



Tässä on siis muitakin synkkiä elementtejä kuin vain nouseva globaali velhosota. USA:n taikayhteiskunta on melko sairas. Siellä ilmeisesti tuomitaan kuolemaan (tai ainakin sellainen tuomio voi ilmeisen helposti onnistua vaikka se ei olisikaan täysin sääntöjen mukaista) suhteettomasti rikkeeseen nähden ja kaiken päälle ilman reilua oikeudenkäyntiä, ja vieläpä erityisen mielenvikaisella tavalla. Tavalla joka ei kirjaimellisesti likaa kenenkään käsiä vaan aivopesee tuomitun itsensä hyppäämään kuolemaansa. Joka vaikuttaisi olevan melko hidas ja kivulias myös. Kyseinen kohtaus jäi erityisen hyvin mieleeni siksikin että nainen joka käytännön kuolemantuomio-prosessia oli hoitamassa vaikutti siltä kuin olisi täysin OK asian kanssa, ellei jopa hieman nauttinut siitä.

USA:n taikayhteiskunta on myös karmea kontrollifriikki taikasauvojen suhteen, kieltää jästien kanssa sosialisoinnin/suhteiden muodostamisen täysin, ja omaa mielikuvituksettoman nimityksen ei-taikavoimaisille. Puhuin tuolla ylempänä jästihahmosta mutta USA:ssa häntä siis ei kutsuta jästiksi vaan...no, en nyt muista mikä sen sanan suomennos oli mutta englanninkielessä ei-taikavoimaisia kutsutaan siellä nimityksellä joka on yksinkertaisesti lyhennelmä sanoista "no magic" ("ei taikaa".) Vaikka USA:n taikayhteiskunta on vaihtelua ja omalla tavallaan mielenkiintoinen, minulle kiehtovampi ja paljon mielekkäämpi on Britannian taikayhteiskunta. Se tarjoaa paljon enemmän värikkäistä mahdollisuuksia fanfictioniin kuin USA:n. Toki nyt on ihan hauskaa viedä brittiläisiä velhoja ja noitia sinne vierailulle kokemaan kulttuurishokki.

Toinen merkittävä synkkä elementti on Obscurus/Obscurials. Obscurus on taikavoima-"kasvain" joka saattaa muodostua taikavoimaisen lapsen sisällä jos tämä tukahduttaa taikavoimiaan kokemansa pahoinpitelyn takia. Ja näitä yksilöitä kutsutaan nimellä Obscurial. Tuo kasvain on käytännössä negatiivista/pimeää taikavoimaa joka on tukahduttamisen vuoksi muodostunut lapsen sisälle ja joka lopulta hallitsemattomasti räjähtää ulos ja tuhoaa paikkoja ja saattaa tappaa kantajansa läheisyydessä olevan ihmisen. Yleensä se tappaa myös kantajansa ennen kuin hän ehtii täyttää edes kymmentä vuotta. Minusta oli hieman epäselvää miten tuo edes toimii. Hahmojen puheista käsitin, että se purkautuu kantajansa sisältä erillisenä mustana energiapilvenä, mutta sitten taas yksi Obscurial tässä elokuvassa pystyy hallitsemaan omaansa niin että hän itse muuttaa muotoaan kyseiseksi energiapilveksi ja halutessaan takaisin ihmismuotoonsa. Ristiriitaista ja ei mielestäni oikein sovi Potter-kirjojen maailmankuvaan/taikuuden sääntöjen joukkoon.

Mutta nähdäkseni suurin ongelma tuossa Obscurus/Obscurial-jutussa on valtava ristiriita kirjojen antamaan infoon lapsista ja vahinkotaioista. Kirjoissa lapset tekevät vahinkotaikoja nimenomaan koska he eivät pysty pidättelemään/tukahduttamaan taikavoimiaan silloin kun ovat todella vihaisia tai peloissaan. (Mitä lapsi olisi jos häntä pahoinpidellään mistään syystä!) Ja se kirjojen esittämä pidättely/tukahduttamis-kyvyttömyys on nimenomaan se looginen ja realistinen vaihtoehto, koska kirjojen maailmassa loitsujen tekeminen on vahvasti sidoksissa loitsijan tunteisiin ja niiden hallintakykyyn. Samalla kun luonnollisesti pienet lapset eivät vielä osaa eivätkä kykene hallita tunteitaan, etenkään pelkoaan ja vihaansa. Obcscurus/Obscurialien olemassaolo siis ei ole loogisesti mahdollista Potter-kirjojen maailmassa. Ihan jo itsessäänkään, mutta vieläkin huonommin kun elokuvaan lätkäistiin teinipoika joka muka pystyy hallitsemaan omaa obscurustaan vaikka käytännössä sen luulisi olevan vieläkin haastavampaa kuin yleisesti taikavoimien hallinta nuorella iällä...

Niitä ei myöskään mainita Ihmeotukset ja niiden olinpaikat-kirjan alkuperäisessä tai edes 2009-vuoden editioissa lainkaan. Se 2001-vuoden editio on universumin-sisäisesti kyseisestä kirjasta jo 52. editio ja se jota Harryn vuosikurssi käytti oppikirjana. Niitä ei mainita noissa, vaikka tämän elokuvan mukaan Newt oli kohdannut niitä jo kauan ennen kyseisen kirjan kirjoittamista. Mikä nähdäkseni kertoo sen että Rowling keksi Obscurus/Obscurialit vasta nyt ja pelkästään sillä motiivilla että tämän elokuvan juoneen saataisiin särmää ja vahvuutta koska eihän pelkkä taikaolentojen salkusta New Yorkin karkaaminen ja niiden jahtaaminen olisi yksinään tarpeeksi kantava juoni vaan elokuva tarvitsi jotain dramaattisempaa. Hän todennäköisimmin lisää ne nyt maaliskuussa 2017 ilmestyvään uuteen versioon Ihmeotukset ja niiden olinpaikat-kirjasta mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa että ne eivät selvästikään kuuluneet hänen visioonsa kirjasarjan kirjoituksen aikaan.

Kuten monissa Pottermore-lisäyksissään, hän ei mielestäni taaskaan miettinyt loppuun asti eikä pitänyt huolta että lisäyksensä todella sopii alunperin luomaansa maailmaan eli kirjojen sisältöön. (Yksi kirkuva ristiriita tästä elokuvasta on myös se että Queenie pystyi lukemaan kenen tahansa ajatuksia ihan vain katsomalla kyseiseen ihmiseen yleisesti ja ilman minkäänlaista taikasanan ääneen lausumista. Kirjasarjassa taasen sen tekeminen vaatii joko taikasauvan käyttöä tai vähintään taikasanan ääneen lausumisen, riippuen miten voimallinen on ja joka tapauksessa vaatii katsekontaktin sen ihmisen kanssa jonka mieltä haluaa lukea. Queenien taito on miljoona mailia noiden rajojen ulkopuolella ja tekee hänestä aivan liian ylivoimaisen hahmon.)

Obscurus/Obscurialit ovat mielenkiintoinen lisäys ja toimivat hyvin tämän elokuvan maailmassa jos sen ajattelee itsenäisenä teoksena. Mutta olisin toivonut Rowlingin kehittäneen jotain muuta, pitäneen paremmin huolta että uudet visionsa sopivat hänen kirjojensa maailmaan. Koska valtaosaksi tämä elokuva on upea ja olisi ollut ihanaa voida yhdistää se kirjoihin ongelmitta, ilman tarvetta hylätä pois olennaisia elementtejä joko siitä tai kirjasarjasta.

Katsoin tämän elokuvan osittain kriittisellä silmällä, mutta silti nautin siitä valtavasti ja aivan varmasti ostan Blu-rayn aikanaan ja maksan leffalipun seuraavastakin osasta! Ylipäätään olen iloinen että saamme vihdoin huomattavasti laadukkaampia Potter-universumiaiheisia elokuvia. Näitä on tällä näkymin tulossa vielä neljä osaa, ja toivon että sarja osataan lopettaa ajoissa.

torstai 4. helmikuuta 2016

Jos Voldemort olisi kuolematon...

Useimmat aikuiset tajuavat, että ikuinen elämä - jos ei pystyisi kuolemaan luonnollisesti eikä tulemaan tapetuksi millään tavoin - olisi lopulta liian tuskallista kestettäväksi. Jatkuvasti kokisit kaiken sinulle rakkaan kuolevan, samalla kuin itse joutuisit jatkamaan. Uudestaan ja uudestaan. Ja, joutuisit elämään aina vain nopeammin kuolevalla/muuttuvalla maapallolla.

Kuolemattomuus ei välttämättä säästä ruumiinvammoilta. Entä jos menettäisitkin kaikki neljä raajaasi jossain vaiheessa? Ja vaikka pysyisitkin yhtenä kappaleena kaiken aikaa, lopulta et ehkä enää keksisi inspiroivaa tekemistä etkä varmasti muistaisi elämääsi satoja, tuhansia, miljoonia, biljoonia vuosia taaksepäin. Varmasti lukemattomia kallisarvoisia muistoja katoaisi.

Mutta Tom Valedro Jr. ei ollut kuin kaikki muut. Hän vaikutti syntyneen ilman empatiakykyä, eikä ymmärtänyt rakkauden käsitettä. Luulen, että hän syntyi psykopaattina ja lopulta tilansa pahentui (sillä psykopaatit kyllä ymmärtävät tunteiden käsitteet - eivät vaan kykene tuntemaan niitä itse.) Toki Valedron rakkaudeton lapsuus varmasti vaikutti hänen kykenemättömyyteensä ymmärtää rakkautta. Mutta epäilen, ettei hän olisi kyennyt tuntemaan rakkautta muutenkaan, huomioon ottaen empatiakyvyn puutteen ja että...

...hän ilmeisesti pelkäsi kuolemaa syvästi jo hyvin nuorella iällä. Mikä johti loputtomaan kuolemattomuuden jahtaamiseen. Antoi itselleen jopa aliaksen (Voldemort) mikä tarkoittaa "kuoleman lento", ja nimesi seuraajansa "kuolonsyöjiksi".

Epätoivoisessa kuolemattomuuden tavoittelussaan hän teki jotain mitä useimmat ihmiset eivät osaisi edes ajatella; hän kirjaimellisesti repi sielunsa palasiksi ja talletti nuo palaset erilleen toisistaan, pois omasta kehostaan... Ei kahteen, ei kolmeen, neljään...vaan seitsemään osaan. Ja lopulta vahingossa kahdeksaan osaan. Tai yhdeksään, en tiedä mikä sielunpalanen se oli joka joi yksisarvisen verta Kielletyssä Metsässä ja myöhemmin oli epämuodostuneen vauvan näköinen mötti jonka Matohäntä heitti noidanpataan luodessaan hänelle uutta kehoa...

Oli mikä oli, ensimmäiseen velhosotaan mennessä hänen sielunsa oli todennäköisesti niin monena palasena ettei hän kyennyt enää tuntemaan onnellisuutta tai rakkautta, tai mitään muutakaan vahvan positiivista tunnetta. Ja Toiseen Velhosotaan mennessä hän oli hädin tuskin ihminen lainkaan..

Joten...Mitä jos Voldemort olisi onnistunut haalimaan omistukseensa kaikki kolme Kuoleman Varjelusta kerralla ja täten muuttunut todella kuolemattomaksi?

Mitä hän olisi tehnyt tajuttuaan että hänen tavoitteensa, elinikäinen unelmansa, puhdistaa maailma jästeistä ja jästisyntyisistä velhoista/noidista on yksinkertaisesti mahdotonta? (Väestönkasvun vauhti ja maailman väestömäärä jo valmiiksi 1900-luvun lopulla oli aivan liian suuri moisen tavoitteen onnistumiseen.)

Entä yleisesti, olisiko hän koskaan kyllästynyt tappamiseen, kiduttamiseen ja ihmisten elämän kontrollointiin? Meinaan, ennemmin tai myöhemmin häneltä loppuisi maailma jota valloittaa ja ikuisuus on hirveän pitkä aika tehdä vain yhdenlaista asiaa. Vaikkei hän pystykään tuntemaan positiivisia tunteita, hänellä saattaisi silti yhä olla ihmisen luontainen halu kehittyä ja oppia, tehdä uusia ja erilaisia asioita elämänsä aikana. Vaikka hyvisten armeijat jatkuvasti yrittäisivät vallankumousta, ennemmin tai myöhemmin hän oppisi tuntemaan heidän kaikki temppunsa - samalla tietäen etteivät he kuitenkaan koskaan onnistuisi tappamaan häntä koska ainoa keino kuolla olisi vapaaehtoisesti luopua vähintään yhdestä Varjeluksesta. Paitsi tietysti Seljasauvan voisi kaksintaistelussa voittaa, mutta Voldemortin taidoilla sen todennäköisesti voittaisi saman tien takaisin tai jatkaisi kyseisen sauvan veristä historiaa.

Jos Voldemort olisi väsynyt tuohon, mitä hän olisi tehnyt sitten? Olisiko hän vihdoin ollut valmis kuolemaan? Vai yrittäisikö hän löytää keinon laittaa sielunsa takaisin kokoon, jotta tuntisi edes jotain enemmän, niin vähän kuin ehkä alunperinkään tunsi? (Itse en tosin usko, että sielunkokoaminen olisi mahdollista minkäänlaisen taikuuden avulla.)

Kadehtisiko hän kaikkia muita ihmisiä, jotka hänen tyrannihallituksesta huolimatta yhä omaavat tunteet jotka täyttävät olemassaolon ja ovat jotain mitä antaa muille - eli kaikkia ihmisiä joilla on yhä syy elää?
Olisiko Voldemort luonut oman henkilökohtaisen Helvettinsä?

Vai
olisiko hän jo niin täydellisesti unohtanut millaista on tuntea, ettei hän enää kaipaisi sitä?
Olisiko hän muuttunut niin tyhjäksi, ettei edes välittäisi siitä miten häntä ei pystytä kunnolla haastamaan? Toki maailmaan on syntynyt ja syntyisi aina välillä uusia velhoja ja noitia jotka osoittautuvat erityisen vahvoiksi taikuudessa, mutta toisin kuin yhdelläkään heistä, Voldemortilla olisi ollut sadoista miljardeihin vuosiin haalia tietotaitoa pimeästä taikuudesta - ollen ehkä lähes mahdotonta kenellekään todella tarjota haastetta taistelussa. Olisiko hän etsinyt keinoa tuhota maailma, väsyttyään sen hallitsemiseen? Pitänyt itseään jumalana ihmisten keskuudessa?

Millainen
maailma olisi, jos mikään näistä olisi tapahtunut - ottaen huomioon että Luontoäiti itse on hitaasti mutta varmasti kuolemassa ilmastonmuutoksen ja jatkuvasti kasvavan maapallon ylikansoituksen takia?

Mitä jos Voldemort olisi kuolematon?

Musta olisi kiehtovaa lukea hyvin pohdittu ja huolella kirjoitettu fanfiction-tarina tästä aiheesta. Myös Harry Potter-foorumiroolipeli tällaisella asetelmalla olisi kiintoisa, mutta toisaalta ei ehkä lopultakaan toteutettavissa tai ainakin se vaatisi todella huolellista suunnittelua. Sillä siinä menisi nopeasti pelaamisen ilo jos yksi hahmo on noin rajusti ylivoimainen kaikkiin muihin verraten.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Still charmed!

Ihan vain väliaikatiedotus, että en todellakaan ole hylännyt tätä blogia saatika Potter-fandomia. Olen yhä aktiivinen ja intohimoinen Potter-fani, ei vain ole viime kuukausina tullut vastaan/mieleen mitään tarpeeksi mielenkiintoista blogimerkinnäksi. Kirjoittelen ylös mahdollisia ideoita ja tuonne vieraskirjaan saa esittää aihe-ehdotuksia/toiveita milloin vain! Ei sen aina tarvitse olla mikään hirmuisen syvällinen tai laaja aihe, kunhan asiassa on tarpeeksi pohdittavaa kunnolliseen blogimerkintään. :)

Mulla on tuolla pari mielenkiintoista kirjaa; The Sosiology of Harry Potter: 22 Essays on the Harry Potter World sekä Jästit ja taikuus. Kumpikaan ei ole Rowlingin kirjoittama, mutta varmasti löydän niistä paljon sanottavaa ja pohdittavaa, kunhan saan aikaiseksi alkaa lukemaan ne. :D


perjantai 17. huhtikuuta 2015

Harry Potter-foorumiroolipelit

On monia suosittuja ja legendaarisia kirjoja jotka ovat mitä mainioimpia roolipelien kannalta, mutta läheskään kaikista ei jonkin ajan kuluttua enää näy montaa jos lainkaaan pelejä, saatika sitten aktiivisia. Hyvinä esimerkkeinä mm. Taru Sormusten Herrasta, ja Narnian tarinat. Ylipäätään fanipohjaisten pelien kestävyys on vaihtelevaa. Mutta Harry Potterin suosio jatkuu vuosi toisensa jälkeen.
Aiemmassa merkinnässäni Minä, Harry Potter ja foorumiroolipelit käsittelen pikaisesti omaa historiaani Harry Potter-maailman ja Harry Potter-roolipelien tiimoilta - mutta taässä merkinnässä syvennyn Harry Potter-roolipelit-aiheeseen yleisesti ja tarkemmin.

Aloitetaan vaikkapa aiheen taustoista.

Mikä on foorumiroolipeli?

Foorumiroolipelaamisen juuret yltävät kauas historiaan, 1990-luvulle. Siitä huolimatta tämä roolipelimuoto on yhä melko tuntematon ja sen piirit pienet. Se on internetissä foorumilla tapahtuvaa tarinakerrontaa, jossa pelaaja luo itselleen hahmon josta kirjoittaa vuorovaikutteisesti muiden pelaajien ja näiden hahmojen kanssa. Vähän niinkuin jatkotarinat, mutta kuitenkin merkittävästi eri tavalla. Foorumille on yleensä rakennettu useita erilaisia pelialueita sekä pelin ulkopuolinen osio, ja pelin maailmasta on kerrottu tietoa, enemmän tai vähemmän - riippuen ylläpitäjän panostuksesta ja mieltymyksestä.

Ihanteellisin elementti on eläytyä pelaamaansa hahmoon pelitapahtuman edetessä, kirjoitti tarinaa sitten kolmannessa persoonamuodossa (”hän”) tai ensimmäisessä persoonamuodossa (”minä”) - se on avainelementti mikä tekee tästä toiminnasta nimenomaan roolipeliä. Mutta eläytyminen ei ole sääntö, eikä ylipäätään ehdottoman tärkeää vaan foorumiroolipeleistä saa hurjan paljon iloa ja hyötyä irti ihan vain yksinkertaisesti kirjoittamalla hahmostaan ja kehittämällä sitä. Sillä toinen avaintekijä on vuorovaikutteisuus, joka on mukana aina ja poikkeuksetta ja tuo luovaan kirjoittamiseen herkullisen ja mielenkiintoisen lisämausteen – etenkin kun tyyli todellakin eroaa huomattavasti normaalista jatkotarinasta.

Foorumiroolipelit on vallan mainio harrastus niille jotka pitävät hahmojen luomisesta ja luovasta kirjoittamisesta. Itse olen harrastanut niitä hyvin aktiivisesti vuodesta 2003, ja oma roolipelini täyttää ensi marraskussaa 7 vuotta mikä on muinainen ikä, suomalaisten foorumiroolipelien keskimääräiseen elinikään verraten.

Jos sinua kiinnostaa tietää enemmän ja tarkemmin foorumiroolipelaamisesta, suosittelen käväistä lukemassa tämä sivu jolle olen kirjoittanut kattavan ohje/tietopaketin aloittelijoille. Tuo sivusto on ylipäätään esimerkki hyvin rakennetusta foorumiroolipelistä. (Mm. noin sanoo foorumiroolipeliblogista saatu arvostelu.)

Entäs Harry Potter-fanfiction - mihin asti sen juuret ylätävät?

Ensimmäinen Harry Potter-kirja, Harry Potter ja viisasten kivi, julkaistiin englanniksi 26. kesäkuuta 1997 ja suomennos 28. syyskuuta 1998. Vanhin julkaistu fanitarina minkä onnistuin Googlella jäljittämään on ensimmäinen Fanfiction.Netissä julkaistu HP-tarina, 4. syyskuuta 1999 eli pari kuukautta Azkabanin vanki-kirjan Britanniassa julkaisun jälkeen ja ennen amerikkalaista julkaisua. Ensimmäinen suonmenkielinen Harry Potter-tarina siellä on vasta tammikuulta 2003, Liekehtivän pikarin ollen viimeisin kirja. Mutta on hyvin todennäöistä, että ensimmäiset Harry Potter-fanitarinat ilmestyivät englanniksi vuonna 1997 ja suomeksi vuonna 1998 ihmisten personaali-sivustoille joita joko ei ole enää olemassa tai eivät merkinneet julkaisun päivämäärää. Sääli sinänsä, olisi tosi hienoa päästä lukemaan fanitarinoita ajoilta kun oli olemassa vain ensimmäinen kirja!

Miksi Harry Potter on niin suosittu aihe foorumiroolipeleissä?

Erityisesti silloin 10+ vuotta sitten, 2000-luvun puolivälin aikoihin, kun itse niiden pariin saavuin. Potter-foorumipelejä syntyi kuin sieniä sateella, lyhyteloisia ja vähän pidempäänkin kestäviä. Kirjasarja oli silloin vielä kesken, kuin myös elokuvasarja. Faneilla oli ylitsepursuava inspiraatio ja villitys luoda omia teorioitaa, mielikuvituksellisia vaihtoehtois-todellisuus-tarinoitaan, tai yksinkertaisesti elää suosikkivuottaan Potter-universumin tarinasta (ja etenkin Harryn kouluvuosista) – ja mikäs sen antoisampaa kaikkeen tuohon kuin vuorovaikutteinen tarinakerronta ja roolipelaus.

Harry Potter-foorumiroolipelien historia kattaa kirjavan kaartin erilaisia pelejä, niin idealtaan kuin toteutukseltaankin - eikä rajoitu ainoastaan suoraan kirjoihin pohjautuviin. Eli on ollut ja on yhä myös sellaisia pelejä joissa Potter-kirjojen hahmoja ja tarinaa ei ole olemassakaan vaan pelin maailma pohjautuu Potter-universumiin yleisesti, rakentuen täysin omilla kuvioilla ja hahmoilla.

Viimeinen kirja ilmestyi kesällä 2007 ja viimeinen elokuva kesällä 2011 - se että Harry Potter-foorumiroolipelejä syntyy yhä silloin tällöin ja bittiavaruudesta löytyy jo vuosikausien ikäisiä, hyvin panostettuja ja edelleen aktiivisia – kertoo että Harry Potter-roolipelien suosio ei perustunut vain ajankohtaisuuteen ja ihmisten taipumukseen villitys-kausiin.

Näkemykseni mukaan Potter-universumi on todella taianomainen ja alustavan kattavasti luotu, mutta ei liian kattavasti. Se inspiroi lukijansa luovutta ja jättää tilaa tämän mielikuvitukselle ja omille näkemyksille, tarjoten vahvan ja kiehtovan pohjan fanituotoksille. Samalla kun Harryn tarina on luonnoltaan ajaton, samoin kuin taikuus, noidat ja velhot ylipäätään. Kirjasarjan alkuperäisistä hahmoistakin monet ovat todella hienosti kirjoitettuja ja ansaitusti suosioonsa nousseita, kuten Albus Dumbledore, Sirius Musta, Severus Kalkaros ja tietenkin Harry Potter itse.

Potter-universumi on ajaton, laaja ja monitahoinen kokonaisuus johon fanilla on loistavat mahdollisuudet lisätä hyvinkin luovasti omia hahmojaan, sekä tutkia ja syventää universumia omien tulkintojensa ja näkemystensä kanssa. Universumi ja jännittävä tarina johon on helppoa ja mielekästä upputua milloin vain.
Ja kuten sanottua, kaikki tuo on antoisimmillaan juurikin vuorovaikutteisessa tarinakerronta-roolipelissä.

Kaiken päälle kun Rowlingin kirjoitustyyli on leikkisää, mutta myös aikuisille sopivaa ja kirjasarjan tarinapolku syventyy ja synkistyy osa osalta niin että viimeisimmät osat eivät todellakaan ole enää lastenkirjoja (siinä missä kaksi ensimmäistä ovat enemmän lapsenomaisia kuin muut)...Harry Potter-kirjojen ja maailman suosio on ikiajoiksi varmistettu niin lasten kuin aikuistenkin fantasia-genren ystävien keskuudessa, ja ne innostavat helposti lapsia luovan kirjoittamisen pariin. Tulee aina olemaan uusia Potter-faneja ja uusia luovia kirjoittajia.
Minä en siis ihmettele Harry Potter-foorumiroolipelien suosiota ja välillä hyvinkin laajaa kirjoa, ja uskon vahvasti että niitä tullaan näkemään niin kauan kun internet on olemassa.

Jos sinulla on Harry Potter-aiheinen foorumiroolipeli ja kiinnostaisi saada sille panostettu arvostelu minulta, käy toki katsastamassa tuo Arvostelut-sivu joka ohjaa asiassa eteenpäin. :)

SUOSITTELEN:

Harry Potter: Hogwarts Refounded
  • Aikakausi: 1980-1992
  • Kuvaus: Eletään yleisesti taika- ja jästiyhteiskunnissa '80-lukua ja '90-luvun alkua pitkän sodan jälkeen - eli aikaa jonka kirjat hyppäsivät suureksi osaksi yli. Peli siis ei keskity Tylypahkaan vaan sekä taikavoimaisiin että jästeihin arjen, juhlan, ja ihmissuhteiden kuvioissa - mutta lisämausteena Tylypahka joutuu väliaikaisesti toimimaan enimmäkseen päiväkouluna Lontoossa!
  • Muuta: Kirjojen tarinaa ja maailmaa ei tarvitse tuntea ennestään, sillä kattava infopaketti tekee maailman sisäistämisestä ja pelaamisesta helppoa. Myös jästihahmolla pelaamiseen on herkullisia mahdollisuuksia, kirjojen maailmankuvassa, ja meillä on myös laaja kirjo erilaisia taikaolentoja - myös pelattaviksi!.
  • Perustettu: 1.11.2008 - valtava uudistus 23.7.2013
  • Ikäsuositus: Liittymisen alaikäraja on 15 vuotta. Sisällön taso on K-13.
    Huomaattehan että se ei rajoita teemoja eikä tapahtumia, vaan vain sitä miten tarkasti niitä voi kuvailla.

Pahkaropetus
  • Aikakausi: Nykyaika.
  • Kuvaus: Taikamaailman paljastuttua jästeille, on suurin osa joutunut sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Mullistus on koetellut kaikkia: jästejä, velhoja ja noitia sekä taikaolentoja.
  • Muuta:  Taikamaailmaa ei tarvitse tuntea ennestään, kattavien infojen ansiosta. Kirjojen hahmoja ja tarinaa ei ole olemassa tämän pelin maailmassa. Täälläkin mukana paljon pelattavia taikaolentoja!
  • Perustettu: 8.10.2005 - sitemin kehittynyt ja kasvanut monessa suhteessa.
  • Ikäsuositus: Sopii kaikenikäisille, ja alaikärajaa ei ole. Pelaajakunnassa on laaja ikähaarukka.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Dumbledoren rehtoriuden ja Tylypahkan maine

Olisiko Harry Potter-kirjojen tarinapolku mahdollista toteutua, jos Rowling olisi kirjoittanut tietyt asiat tapahtumaan ja vaikuttamaan realistisesti? Kuinka erilainen tarinapolku silloin olisi?

Rakastan Harry Potter-kirjojen päätarinapolkua enkä haluaisi kirjojen itsessään olevan mitään muuta, vaikka sen olemassaolo vaatiikin lukijalta hurjasti epäuskon sivuttamista eli että ei anna epäuskottavan asian häiritä. Se on helppoa näiden kirjojen kohdalla, jopa aikuiselle koska ne ovat yleisesti ottaen todella tasokkaita. Mutta, fanitarinoiden ja roolipelaamisen puolella minä pyrin korjaamaan tai soveltamaan joitakin seikkoja, jotta asiasta/kuviosta X tulisi realistisempi - kuitenkin niin ettei kirjojen tarinapolku muutu merkittävästi.

Tuossa viime vuonna löysin mielenkiintoisen lyhyen artikkelin HP Lexiconista, koskien Tylypahkan opettajia ja opintosuunnitelmaa, niiden kyseenalaisuutta. Ja se sai mut miettiin Tylypahkaa '90-luvulla vielä vähän syvemmin.

Kirjoissa Tylypahkan mainitaan muutamaan otteeseen olevan "paras koulu", tosi arvostettu, ja Dumbledoren mainitaan olleen "paras rehtori minkä Tylypahka on koskaan nähnyt".
Olihan Dumbledore todella mukava ja suvaitsevainen, hyvä lasten käsittelyssä ja todella viisas, sekä omasi huikeita saavutuksia ja korkean aseman taikayhteiskunnassa. Mikä kaikki luonnollisesti vaikuttaa ihmisten mielipiteeseen ja näkökulmaan hänestä ihmisenä, rehtorina ja Tylypahkasta sen mukana.

Mutta kun Dumbledore myös:

1991-1992: Salli valtavan, raivoisan kolmipäisen koiran olla koulun sisätiloissa. Ja vieläpä aivan keskellä jokapäiväistä elämää. Mikä on jo sinänsä hieman outoa, mutta lisäksi kun sen huoneen ovessa ei voinut olla minkäänlaista ikärajaloitsua tai muutakaan suojaloitsua estämässä oppilaiden pääsyä sinne, kun kerta joukko 11-vuotiaita kykeni vain huomaamattaan juoksemaan siihen huoneeseen sisään. Se on hurjan vastuutonta olemattomassa turvajärjestelyssään. Pelkkä ilmoitus lukuvuoden alussa että tietty huone on kiellettyä aluetta "ellei halua kuolla kaikkein musertavinta ja tuskallisinta kuolemaa" ei todellakaan pidä uteliaita, uskalikkoja, tyhmänrohkeita lapsia ja teinejä poissa. Päinvastoin, tuollainen kielto on hyvin mahdollinen ajamaan niitä katsomaan mitä hurjaa siellä on. Etenkin 11-12-vuotiaat kakarat joilla ei ikänsä vuoksi ole edes liiemmin taitoja puolustautua, eikä varsinkaan mitään aavistusta siitä miten se koira rauhoitetaan.

Ja ilmeisesti mitään suojaa ei laitettu senkään jälkeen kun kävi ilmi että Harry, Ron ja Hermione olivat käyneet kyseisessä huoneessa. Koska Trio tunki nenänsä sinne uudestaan myöhemmin.
Tiedän, että tämän on pakko olla mahdollista, jotta Viisasten kiven juoni voisi toteutua.
Mutta se ei poista sitä tosiseikkaa, että Trio ei missään nimessä voineet olla ainoat oppilaat jotka kävivät siinä huoneessa tahallaan tai eksyen ja tapasivat kolmipäisen koiran. Vaikka visioitaisiinkin että mieelttömän onnekkaasti yksikään seikkailija ei loukkaantunut, niin ainakin tieto Pörröstä varmasti vuoti koulun ulkopuolelle koska vähintään jotkut lapsista ja teineistä kertoi seikkailustaan jollekulle.
Tuollaiset asiat eivät pysy salaisuuksina.


Tämä Viisasten kiven vartiointi-systeemi oli tolkuttoman vastuuton järjestely Dumbledorelta, ja realistisessa tarinaversiossa se olisi aiheuttanut hälyä ja huolta oppilaiden vanhemmissa ja ainakin muutama oppilas olisi vedetty pois Tylypahkasta tuon vuoden päätteeksi.

Myös 1991-1992: Salli jonkun määrätä älyttömän ja hengenvaarallisen jälki-istunnon, ja vieläpä vasta 11-vuotiaille. Ne jäi kiinni Hagridin kanssa yöllä oleskelusta ja rangaistus oli Hagridin kanssa yöllä oleskelu - Kielletyssä Metsässä! Paikassa joka on oppilailta kiellettyä aluetta koska se on hengenvaarallinen.
Tiedän Dumbledoren sanoneen että luottaisi vaikka oman henkensä Hagridin käsiin, mutta se ei oikeuta luottamaan toisten ihmisten (11-vuotiaiden) lasten henkiä Hagridin käsiin tuolla tavalla. Varsinkin kun niitä on neljä kerralla eli Hagrid ei mitenkään voisi suojella niitä kaikkia. Ja tosiaan sitten Hagrdin vielä menee vastuuttomasti lähettämään kaksi noista neljästä vaelteleen siellä metsässä omin päin.

Tämä jälki-istuntokin on myös varmasti vuotanut koulun ulkopuolelle - ensinnäkin Draco kirjaimellisesti sanoi kantelevansa siitä isälleen, vaikkakin ylimielisin motiivein ja Dracon isällä tuntuu olevan tapana nostaa poikansa kohtelusta kauhea numero oli siihen sitten aihetta tai ei. En ihmettelisi jos Draco olisi valittanut asiasta myös joillekin tupansa jäsenille ja tarina levinnyt koulullakin. Harrykin luultavasti jutellut siitä ainakin Ronin ja Hermionen kanssa.

Sanon "sallii" koska luulisi että Dumbledore on aikoinaan asettanut jonkinlaiset standardit/rajoitukset sille millaisia rangaistuksia/jälki-istuntoja oppilaille voi antaa, ja että häntä kunnoittava henkilökunta pitäytyisi niissä rajoissa.
Tämä jälki-istuntokin on melkolailla oppilaiden vanhempien luottamuksen pettämistä/epäarvostusta, siis sen että he luottavat henkilökunnan pitävän heidän lapsensa turvassa/etteivät aseta näitä tahallaan hengenvaaraan.

Realistisessa tarinaversiossa, tämäkin olisi aiheuttanut jonkinverran kohua ja ehkäpä oppilaiden poistumista Tylypahkasta.

1992-1993: Salli Lockhartin olla PVS:n professorina koko lukuvuoden, vaikka hyvin nopeasti ilmeni ettei tämä ole lainkaan pätevä tuohon virkaan.
* Ei aina opettanut mitään hyödyllistä vaan saattoi pitää kokeita itseään koskien.
* Toi semi-vaarallisia olentoja luokkaan, päästi ne irti ilman minkäänlaista ohjeistusta miten niitä käsitellään, ja sitten kun kaaos syntyi hän juoksi karkuun kuin pelkuri ja käski kolmen 12-vuotiaan lapsen hoitaa asiat kuntoon yksin.
* Onnistui poistamaan kaikki luut oppilaan käsivarresta yrityksessään parantaa tuo käsivarsi. Minkä pitäisi kirkua ettei sitä pitäisi päästää lasten lähelle...Meinaan, entä jos se ei olisikaan ollut käsivarsi vaan jokin elintärkeämpi ruumiinosa?

Kyllähän Dumbledore jatkossa palkkasi PVS-opettjia jotka olivat päteviä ja jotka uskoi turvallisiksi, mutta pointti on että se salli hyödyttömän, vastuuttoman ja suorastaan vaarallisen opettjan pitää virkansa koko vuoden, sen sijaan että olisi erottanut ja etsinyt jonkun toisen tilalle.
Mä en ainakaan näe mitään pätevää selitystä tälle valinnalle. Meinaan kun joka ikinen vuosi löytyi uusi PVS:n professoriksi suostuva ja vieläpä ajoissa aina seuraavaksi lukuvuodeksi...Ehdokkaita on siis täytynyt olla enemmän kuin yksi per vuosi siitäkin huolimatta että useimmat ihmiset pelkäsivät huhuttua kirousta.

Tarinoita opettajista luonnollisesti kulkee lapsilta vanhemmilleen.
Kaiken päälle lukuvuoden lopulla Lockhart hankki itsensä Mungoon sählättyään muistiloitsulla omat muistonsa ja henkilöllisyytensä kadoksiin, eli kaikille kävi lasten kertomia tarinoita vahvistaen selväksi että tuolla miehellä ei ollut mitään sijaa opettaa lapsille mitään loitsuihin liittyvää.

Realistisessa tarinaversiossa tämä olisi jo kolmas merkittävän huono valinta rehtorilta alle kahdessa vuodessa, ja todennäköisesti jälleen aiheuttanut miehen maineen rapistumista ja koulun oppilasmäärän hupenemista.

Joka vuosi: Sallii Kalkaroksen henkisesti pahoinpidellä oppilaita. Tämä on erityisen outoa, koska ainakin jotkut vanhemmista tietävät Kalkaroksen kuolonsyöjätaustoista ja näin ollen tuskin luottavat häneen muutenkaan liikaa, saati sitten kun kuulevat lapsiltaan tarinoita pelottavasta, epäreilusta taikajuomien professorista.
Siis luulisi että ainakin silloin tällöin jotkut vanhemmat olisivat kuulleet lapsiltaan tarkempiakin tarinoita ja ottaneet Dumbledoreen yhteyttä. (Jos Kalkaros kaltoinkohteli Harrya JA Nevilleä, lienee turvallista olettaa etteivät he jääneet ainoiksi erityisen henkilökohtaisen kiusaamisen kohteiksi. Kalkaroksella kun ei tietääkseni ollut mitään henkilökohtaista kaunaa Nevilleen liittyen tai tarvetta esittää Voldemortin takia mitään.) Kyllä, on hyvin yleistä että koulussa on vähintään yksi ilkeä tai ikävä opettaja - mutta se ei tarkoita että kaikki olisivat okei sen kanssa, etenkään jos kyseisellä opettajalla on historiaa pimeän taikuuden harjoittamisen saralla.

Eli: Luulisi kaiken tämän olevan liikaa vanhemmille, vaikka koululla onkin myös madame Pomfrey, pätevä parantaja. Koska tuollaiset tilanteet eivät ole potentiaalisia tuottamaan lapsille vain hieman vaurioita vaan hurjia ehkä jopa pysyviä vammoja ja jopa kuoleman, ja henkistä vahinkoa myös! Samalla kun lasten odotettaisiin olevan turvassa ja kukoistaa koulussa yhdeksän kuukautta vuodesta!
Ja vaikka Tylypahka ei ota lukuvuosimaksuja, koulutarvikkeet ovat hyvin kalliita joten varmaan vanhemmat odottavat lastensa saavan hyvää koulutusta ja reilua kohtelua opettajilta. Varsinkin sellaisilya opettajilta jotka tietävät maineensa olevan epäilyttävä mikäli todella ovat hyviksiä.

1993: Ankeuttajien asettaminen koulun porteille ei ollut Dumbledoren idea ja hän sekä muu henkilökunta olisi halunnut ne pois, sen muistan kyllä. Mutta ilmeisesti minkäänlaisia suojaloitsuja tai muita turvajärjestelyjä ei tehty varmistaakseen että lapset pysyvät mahdollisimman turvassa. Muuta kuin, jälleen kerran, vain varoitus lukuvuoden alussa olla äärimmäisen varovainen ettei provosoisi ankeuttajia. Kuinka ihmeessä 11-12-vuotias tai ylipäätään kukaan, voisi tietää miten välttää vahingossa provosoimasta ankeuttajaa?
Ja useimmilla oppilaista ei ollut toivoakaan tuottaa minkäänlaista suojeliusta jos ankeuttaja hyökkäisi, ollen liian nuoria hallitsemaan tunetitaan moisessa tilanteessa ja ehkä muutenkin liian matalalla tasolla pystymään sen tason loitsuun.
Vaikuttaa siltä että Dumbledore ei pitänyt huolta että edes jonkinlaiset turvajärjestelyt oppilaiden suojelemiseksi olisi voimassa.

Voi tietty olla ettei Dumbledorella ollut kauheasti valtaa Taikaministeriön voimaa vastaan kun kyseessä oli Siriuksen jahtaaminen, mutta kun mä en muista kirjoissa mainittaneen minkäänsorttisia turvajärjestelyjä. Esimerkiksi että pihalla olisi oppilaiden ulkoillessa ja yöaikaan partioinut myös aikuisia, osaavia ihmisiä pitämässä huolta ettei kenellekään käy mitään. Minkä luulisi sopineen jopa Taikaministeriön porukalle.

Realistisessa tarinaversiossa tämä Taikaministeriön päätös olisi aiheuttanut äänekästä julkista vastustusta kansalaisilta ja johtanuta jonkinlaisiin turvajärjestelyihin oppilaille. Taikaministeri Cornelius Toffee kun oli niin kovin kiintynyt virkaansa ja epävarma sen säilymisestä. Ja kaikella todennäköisyydellä aiheuttanut aikamoisen oppilaskadon Tylypahkaan kun vanhemmat eivät tahdo uhrata lapsiaan ankeuttajien läheisyyteen. Dumbledorekin olisi luultavasti saanut jonkinverran kritiikkiä, vaikka tuskin kauheasti syytöksiä.

Myös vuonna 1993, vaikka Remuksen ihmissusivälikohtaus ei ollut millään tavalla Dumbledoren tekemisiä tai laiminlyöntiä...useimmat vanhemmat, ihmissusiin kohdistuvan ennakkoluulon ollen vahvaoilla noina aikoina, tuskin uskoivat Remuksen viattomasti unohtaneen sudenmyrkkyjuoman sinä iltana. Ja sitä myöten varmaan tuomitsivat Dumbledoren harkintakykyä yms. lisää, pohjalla ollen jo kolmipäinen koira ja turvajärjestelyjen puute, hengenvaarallinen jälki-istunto, holtittoman PVS:n professorin pitäminen läpi vuoden, ja ehkä vähän ankeuttaja-turvajärjestelyjen puute/kyseenalaisuus sekä ex-kuolonsyöjän pitäminen professorien joukossa.

Millä perusteilla Dumbledorea kuolemansa jälkeen kehuttiin "parhaaksi rehtoriksi minkä Tylypahka on koskaan nähnyt" ja ihmiset jatkoivat vuosi toisensa jälkeen lastensa lähettämistä Tylypahkaan?
Joo, Dumbledore oli huippusuvaitsevainen ja monella tapaa hyvä lasten kanssa, ja niin edelleen, mutta oli niin monia äärimmäisen huonoja valintoja mitä se teki viimeisen kuuden vuoden aikana ja luulisi niidenkin vaikuttaneen ihmisten mielipiteisiin/mielikuvaan niin miehestä kuin tämän koulustakin. Toki ymmärrän, ettei suurimmaksi osaksi hienoa ja kunnioitettavaa miestä kukaan ala parjaamaan kuoleman jälkeen, mutta rajansa ylistyksellä ja elinaikana luottamuksellakin pitäisi olla.
Musta ainakin vaikuttaisi helposti siltä että Tylypahkan maine turvallisena ja tasokkaana kouluna kärsisi valtavasti 1990-luvulla ja myös Dumbledoren maine laskisi rankasti.

Joku teorisoi että aivan kaikki tämä olisi tarkoituksellista, koska Rowling kuulema otti inspiraatiota Roald Dahlin lastenkirjoista joissa lapset ovat usein heistä piittaamattomien tai jopa pahoinpitelevien aikuisten maailmassa, jossa joutuvat pärjäämään pitkälti itsenäisesti ja usein ovat aikuisia/auktoriteettejaan ovelampia yms.
Minä en usko tuota, koska tuo ei selitä näitä juttuja lainkaan.
Nimenomaan koska Dumbledoren sekä osan henkilökunnan edustajista maalataan olevan oppilaista välittäviä ja vastuuntuntoisia aikuisia/persoonia eli täysin vastakohtaisia Roald Dahlin kirjojen tyypillisistä hahmoista ja asetelmista...Eli nämä 1990-luvun tapahtumat ovat ristiriidassa siihen millaisia Tylypahkan aikuisten ja tason väitetään ja annetaan ymmärtää olevan universuminsisäisesti.
Tuliko Dumbledoresta yhtäkkiä vanhuudenhöperö, siitä kunniakkaasta rehtorista mikä tämä kai sitten yleensä oli ja jostain syystä monet vanhemmat vain halusivat riskeerata lastensa hengen vuodesta toiseen huolimatta joka vuosi leviävistä mitä hurjemmista tarinoista?

Nähdäkseni ainoat '90-luvun surullisenkuuluisat jutut josta tuskin kukaan pitäisi Dumbledorea millään tavalla vastuussa, olivat ne 1992-1993-vuoden kangistumiset ja edellisenä kesänä levinnyt huhun tasolle jäänyt tarina siitä että Voldemort oli päässyt Tylypahkaan sisälle, ne kun olivat niin mystisiä ja suuria juttuja että parhainkaan rehtori ei voisi niitä vastaan varautua. Mutta, nekin omalta osaltaa realistisessa tarinaversiossa olisivat vähentäneet Tylypahkan oppilasmäärää huolehtivien ja vastuullisten vanhempien toimesta.

Yksi olennainen seikka joka myös realistisessa tarinaversiossa vaikuttaisi ihmisten mielipiteisiin Tylypahkan tasokkuudesta, negatiivisesti, on se ettei Tylypahkassa opeteta lainkaan englantia, matematiikkaa ja tiedettä (eli biologiaa, kemiaa ja fysiikkaa.) Ne ovat jästikoulujen pakolliset ydinaineet vuodesta 1989 eteenpäin. On täysin järjetöntä keskeyttää lapsen englanninkielen opiskelu 11-vuotiaan tasolle vain siksi että koulun pääasiallinen tavoite on opettaa taikuutta. Matematiikka ja tiedekin on vielä pahasti vajaalla tasolla tuossa iässä.
Joten minun roolipelissäni Hogwarts Refounded, Tylypahkassa on aina opetettu kaikki seitsemän vuotta myös noita ydinaineita ja ne kuuluvat myös koeviikkoihin.

Minä uskon, että Rowling kirjoitti sen mikä yksinkertaisimmin toimi halutun tarinapolun kannalta ja taikakoulun käsitteessä unohti tahattomasti elintärkeät "jästien" oppiaineet, ajattelematta sitä miten epärealistista se olisi tai miten se vaikuttaisi isossa kuviossa. Ja se on okei, Potter-kirjat ovat silti mahtavia kaiken ikäisille ja omalla tavallaan nerokkaita.
Mutta joskus sitä pohtii millainen tarinasta olisi tullut jos nuo asiat olisi kirjoitettu relistisesti;
Itse tarinapolun merkittävät tapahtumat olisivat silti mahdollisia - vain monitahoisemmin tapahtuvia.
Mutta esimerkiksi, olisiko Hermione ja Ron saaneet käydä Tylypahkaa enää vuosikurssin X jälkeen? Jos eivät, miten Harryn ja heidän ystävyyssuhde olisi muuttunut? Miten Harry olisi selvinnyt seikkailuistaan koululla? Miten heidän persoonat olisivat muotoutuneet kun ystävyyssuhteensa olisi ollut eri tilanteessa? Millaisia valintoja Dumbledore olisi tehnhyt rehtorina jatkossa? Olisiko Dumbledoren kärsivä maine rehtorina vaikuttanut hänen asemaansa ja arvostukseensa taikayhteiskunnassa yleisesti?

---> Itse luomani hahmo Stephen Hunter King, ollen suuri kauhufani ja seikkailunhaluinen, on yksi niistä jotka löytää Pörrön ja yksi niistä joilta tarina leviää koulun ulkopuolellekin. Ja tämän vanhemmat harkitsevat poikansa siirtämistä jästien yläkouluun mm. tuon vastuuttoman turvajärjestelyn takia. Ratkaisevia syitä on tosin muitakin, sellaisia jotka eivät liity Tylypahkaan.
Hunter siirtyy jästien yläkouluun syksyllä 1992 ja muut hahmoni eivät käy Tylypahkaa lainkaan joten noihin myöhempiin Tylypahka-ongelmiin syvennyn omien hahmojeni kanssa vain sivustaseuraajina.

perjantai 2. tammikuuta 2015

11 vähän tiedettyä faktaa Harry Potter-maailmasta

Jos ei vähän tiedettyä, niin ainakin huonosti muistettua. ;) Olen kerännyt tähän yksitoista (omasta mielestäni) mielenkiintoisinta ja hyödyllisintä. Joihinkin kommentoin myös.

1. Puhdasveristä sukua ei ole olemassakaan. Jokaisessa velhosuvussa on yksi tai useampi jästi seassa. Jotkut vain vetävät nämä yli sukupuussaan, teeskenteelvät ettei heitä ole olemassa ja väittävät olevansa puhdasverisiä..
-J.K. Rowlingin viralliset sivut, F.A.Q

^Voin nähdä Mustat ja Malfoyt tekemässä noin. Mutta ihmetyttää miksi Kyyryt sitten luokiteltiin puhdasverisiksi, vaikka ilmiselvästi sen enempää isä kuin poikakaan ei ollut intohimoinen puhdasverisyyden kannattaja. Kyyry Sr. taisteli tulella tulta vastaan Voldemortin vihollisena, ja Juniori kielsi kaiken "oikeusistunnossaan" ja sen sijaan että olisi kärsinyt ylpeänä Azkabanissa, oli kuolemassa jopa yhden vuoden sisällä. Tämän syyt palvella Voldemortia vaikuttivat olevan mitä tahansa muuta paitsi taikavoimaisen veren puhtautta tavoittelevaa. Entäpä Longbottomit jotka myös taistelivat Voldemortia vastaan? Tai Weasleyt?

Ehkä he eivät vain vaivautuneet korjaamaan virheellistä käsitystä koska sillä ei tosiaan ollut heille merkitystä eikä siitä puhuminen olisi tehnyt mitään vaikutusta taisteluihin?

2. Velhoilla ja noidilla on paljon pidempi keskimääräinen elinikä kuin jästeillä. Dumbledore on 150-vuotias ja McGarmiwa on 70-vuotias.
-J.K. Rowlingin live-haastattelu, Scholastic.com, 16. Lokakuuta 2000

^Rakastan tätä. Luo niin paljon mahdollisuuksia itse luoduille hahmoille! Ja kyllä, lopultakin kirjoissa Dumbledore oli vasta 116-vuotias kuolemansa aikaan, mutta olennaisinta on että tuo oli Rowlingin alkuperäinen suunnitelma joka saattaa yhä yleisellä tasolla päteä. Etenkin kun Dumbledore murhattiin eikä kuollut vanhuuttaan.

3. Tylypahka ei palvele ulkomaita, vaan ainoastaan Britanniaa ja Irlantia.
-"World Exclusive Interview with J.K. Rowling," South West News Service, 8. Heinäkuuta 2000

4. On olemassa taikaliemi valokuvien kehitystä varten, ja se on tuo liemi jolla velhot ja noidat saavat valokuvansa liikkumaan.
-J.K. Rowlingin viralliset sivut, F.A.Q

^Tämä mainitaan itse asiassa myös Salaisuuksien kammio-kirjassa. Mutta ilmeisesti en ole ainoa jolta se oli jäänyt rekisteröitymättä.

5. Surkki-lapsi voi syntyä kenelle tahansa noidalle tai velholle, huolimatta siitä miten puhdas tämän verenperimä on. Toinen vanhemmista voi olla vaikka jästi. Silti surkit ovat harvinaisia, sillä taikuus on dominoiva ja sitkeä geeni..
-J.K. Rowlingin viralliset sivut, Extra Stuff

6. Useimmat taikavoimaiset lapset ovat kotiopetuksessa ennen Tylypahkaa, mutta jotkut saattavat käydä jästien alakoulua. Verenperimän puhtaus on merkityksetöntä tässä..
--Ks. analyyttinen artikkelini jossa viittaan Rowlingin omiin sanoihin.

7. Fred ja George eivät kiinnittäneet huomiota Peter-nimeen Kelmien kartalla, veljensä vuoteessa koska he eivät olleet kuulleet tarinaa Peter Piskuilanista ja Siriuksesta, ja vaikka olisivatkin heillä ei olisi ollut mitään syytä olettaa että kyseessä olisi kuolleeksi uskottu mies. Sitä paitsi, he käyttivät karttaa omiin kepposiinsa ja siten keskittyivät vain alueisiin jotka olivat siihen olennaisia ja tärkeitä. Lisäksi, täytyy muistaa että kartalla liikkui satoja pieniä pisteitä koko ajan eivätkä kaksoset tunteneet jokaista oppilasta nimeltä.
-J.K. Rowlingin viralliset sivut, F.A.Q

8. Piileskelikö Kalkaros näkymättömyysviitan alla iltana jolloin Potterit kuolivat? Ei.
-J.K. Rowlingin viralliset sivut - Rumours

^En ollut koskaan kuullutkaan tuosta huhusta. Mutta ajattelin laittaa tähän, kun nykyään elokuvat menivät sotkemaan ihmisten ajatuksia lisää juuri tuon seikan suhteen.

9. Lestranget eivät tienneet Voldemortia ja Harrya koskevasta ennustuksesta.
-J.K. Rowlingin viralliset sivut - Rumours

^Tiesikö Barty Kyyry Jr., on yhä kysymys ilman vastausta.

10. On hyvin harvinaista (mutta mahdollista) että taikuus alkaa näkyä henkilössä myöhään elämässä, lapsuuden sijaan. Lähes aina se näkyy ennen yhdettätoista ikävuotta.
-Barnes and Noble interview, March 19, 1999

11. Kukaan ei tiedä mistä taikuus tulee.
-Barnes and Noble interview, March 19, 1999

torstai 1. tammikuuta 2015

Pöllö Errol ja eläinrääkkäys

Kirjoissa Weasleyn perheellä on pöllö nimeltä Errol ja se on hyvin vanha; sulkasatoinen ja niin uupunut että ei pysty edes seisomaan lennon jälkeen - itse asiassa se usein menettää tajuntansa lennon jälkeen, niin pitkien kuin lyhyidenkin. Jos se edes selviää määränpäähänsä, kun sen näkökyky on niin huono että se törmäilee esineisiin, mikä myös saattaa viedä siltä tajunnan ja on tietysti mahdollisesti kuolemaksi. Silti Weasleyt käyttävät sitä postinsa kuljetukseen. Lisäksi, heidän nuorin poikansa ei näytä lainkaan myötätuntoa sille, nimitellen sitä "pahuksen linnuksi, "vaivaksi" and "säälittäväksi". Ja Weasleyn vanhemmat ostivat toiselle pojalleen oman pöllön, sen sijaan että olisivat ostaneet nuoremman pöllön Errolin tilalle.

Tämä tilanne ei muutu koko sarjan aikana. Itse asiassa, rouva Weasley laittaa Errolin kuljettamaan jättimäisen hedelmäkakun ja lajiteltuja lihapiirakoita, vaikka lintuparka pyörtyy jo pelkän kirjeen kantamisesta. Errolilta vei täydet viisi päivää toipua tuosta leivonnaisten kuljetuksesta.
Errolia ei mainita neljännen kirjan, Harry Potter ja Liekehtivä pikari jälkeen ja mitään virallista tietoa ei ole mitä sille tapahtui.

Pidetään kuitenkin mielessä, että ensimmäiset kaksi kirjaa tässä sarjassa on kirjoitettu lapsiyleisölle enemmän kuin muille, joten on todennäköistä että kaikki Erroliin liittyvä tarkoitettiin vain ja ainoastaan huumorimielessä. Vähän niinkuin piirrettyjen väkivalta. Jopa aikuiset voivat lukea Errol-kohtauksen ja sitten vain unohtaa sen ja jatkaa tarinasta nauttimista, koska Errol tai sen kohtelu ei liity mitenkään päätarinaan, tai edes sivujuoniin.

Haluan myös korostaa ja selventää, että:
- Minä rakastan kaikkia Harry Potter-kirjoja.
- Kaikki nuo kirjat suosii ja korottaa enimmäkseen hyvä arvoja!
- Mielestäni ne eivät kaunistele tai hyvennä eläinrääkkäystä, joten en usko että lapset saisivat mitään vääriä ideoita.
- Weasleyn perhe ovat yksiä suosikkihahmojani, lukuunottamatta tätä Errolin kohtelua minkä aikoinani rekisteröityäni aloin pitämään heistä vähemmän.
- Luin Potter-kirjat ensimmäisen kerran aikuisena ja rakastan eläimiä syvästi, ja niin pahalta kuin minusta tuntuukin Errolin puolesta, tuo hahmo tai sen kohtelu ei vähennä lukunautintoani enkä jää märehtimään sen kärsimystä kun Errol-kohtaus on ohi.
- Minä en tarkoita tätä kritiikkinä Rowlingia kohtaan.

Rowling itse asiassa kirjoittaa välillä myötätuntoisia huomioita Errolista kirjoittaessaan. Mutta nuo huomiot eivät koskaan tule hahmon näkökulmasta.

Ja tässä on tämän merkinnän pointti:
Mielestäni jokin tuollainen ei voi olla mukana vaikuttamatta hahmoihin. Koska Errol tapahtuu tarinassa, se vaikuttaa tarinan maailmaan. Eli mikä ikinä Rowlingin motiivi oli, oli tämä elementti tarkoituksellinen tai ei, Weasleyn perhe ovat eläinrääkkääjiä mitä Errolin kohteluun tulee ja varsin vakavalla tasolla myös, mikä väkisinkin tahraa heidän muutoin kunnioitettavaa kuvaansa niiden silmissä jotka välittävät tarpeeksi, tarinan maailmassa.
Ja vaikkei sillä olekaan merkitystä tarinalle jonka kirjat haluavat kertoa, sillä on merkitystä yleisesti (ja siten fanfictionin maailmassa, tehden tästä aiheesta keskustelun arvoisen) koska realistisesti ainakin joku jossain vaiheessa aivan varmasti huomauttaisi Weasleylle Errolin kohtelusta, ehkä jopa tekisi asialle jotain.

Eli, kaksi kysymystä sinulle pureskeltavaksi:

1. Mitä luulisit Weasleyden vastaavan, jos joku tulisi heidän luokseen ja nostaisi esiin sen miten he kohtelevat Errolia? (Ja sen että tämän puolikuolleen linnun eläkkeelle päästämisen sijaan ostivat vain toisen pöllön yhdelle lapsistaan.)

2.) Miten tämä puoli Weasleyn perheen jäsenistä vaikuttaa sinun mielikuvaasi heistä? Entä Harrystä, joka rakastaa omaa pöllöään ja kohtelee sitä hyvin, muttei koskaan puutu millään tavalla Errolin kohteluun?

P.S.
Tämä merkintä ei tahdo kritisoida Rowlingia eikä Harry Potter-kirjoja ja toiveeni on ettei kukaan ala ajatella pahaa kummastakaan. Tarkoitukseni on nostaa esiin hahmojen monitahoisuus ja se miten tällainen elementti vaikuttaa tarinan maailmaan ja lukijan näkemykseen hahmoista.